En ole kissaihmisiä, mutta pidän kissastani. Meillä on paljon yhteistä. Se tykkää lämpimästä ja hyvästä ruuasta ihan niinkuin minäkin. Löysin sen tänään pää kanasoosikattilasta. Hetkeä myöhemmin olin itse pää kanasoosikattilassa ja lusikoin sen parempiin suihin. Meillä on myös paljon eroavaisuuksia. Kissa haluaa metsästää hiiren, kiduttaa sitä ja syödä sen. Minä haluan heittää hiiren roskiin ja desinfioida sen jälkeen koko huushollin. Kissani haluaa myös ulos, vaikkei olekaan vielä ulkokelpoinen. Se on selvästi ulkokissa. Minä en haluaisi lähteä minnekään, vaikka puolisoni mielestä olen ulkokelpoinen. Minä olen kotikissa. Haluan olla kotona, sillä tunnen miten talon kokoinen velvollisuus painaa hartioitani. Talon, jossa on kissa, mies ja kolme lasta. Myyn työkseni ihmisten koteja. Se tarkoittaa, että olen ostamassa helpompaa kotia noin tuhat kertaa päivässä hartiapainoa keventääkseni. Katson kerrostaloasuntoja, rivitaloasuntoja, pienempiä omakotitaloja ja välillä urheilukuvastosta Haltin telttojakin. Mietin, että miten paljon helpompaa olisi asua teltassa tai helppohoitoisessa kerrostalokodissa, jossa suurin ongelma on se, että muistanko kastella parvekekukat eikä se, että leikkasinko hehtaarin nurmikon, pitäisikö talo salaojittaa, miten varastoisin paloturvallisemmin tai miten saisin listat kattoon. Tällä hetkellä päivän polttava aihe on se, ettei yhteen pattereista virtaa vesi ollenkaan ja yläkerran asuntoon ei tule lämmintä vettä keittiöön. Katsoin juuri sen kunniaksi netistä jälleen paria helponnäköistä asuntoa. 

Puolisoni mielestä talo on ilonpilaaja. En kuulemma osaa rentoutua, kun olen niin työorientoitunut. Ellen paiski palkkatöitä, teen kotitöitä. Omasta mielestäni en paiski tarpeeksi palkkatöitä tai kotitöitä. Palkkatöitä pitäisi paiskia enemmän, jotta voisin tilata myös joskus yrityksen paiskimaan kotitöitä puolestani  - ja tällä viittaan esimerkiksi siihen salaojitukseen tai talon rappaamiseen. Kaikkea, kun kuulemma ei voi tehdä itse. Näin minulle on kerrottu silloin, kun aloin puhumaan näppärän pikku kaivinkoneen vuokraamisesta. Silti minun kantani on, että talo ei ole pelkästään ilonpilaaja, se voi myös tuoda iloa - jos vain paiskii riittävästi hommia sen eteen ja on valmis sijoittamaan rahat listoihin, paneeleihin ja noin tuhanteen litraan valkoista maalia idyllisten katukahviloiden ja kaiken hauskan sijaan. Omassa talossa voi röyhistellä kotikissana, kujan ainoana kollina ja tömistellä ilman, että alakerran naapuri ahdistuu. Omassa puutarhassa voi istuttaa mitä haluaa, minne haluaa, jos vain kaiken muun jälkeen jää vielä rahaa hankkia jotain istutettavaa. Olen sitä paitsi varma, että jos asuisin kerrostalossa, haaveilisin omasta talosta. Mitä elämää se sellainen elämä olisi, jos aina vain olisi helppoa ja kivaa eikä eteen pompsahtaisi pienen putkiremontin kokoisia yllätyksiä? Varmaan aika tylsää. Ja edullista.