Se olen minä, maanainen siis. Täydellinen vastakohta merimiehelle. Merimies sietää kylmää, uhmaa myrskyjä ja näkee merta ja maailmaa. Maanainen on aina jäässä ja omistaa monta sähkökäyttöistä lämmitysvehjettä aina jalkojen lämmittimestä sähköhuopaan. Maanainen oksentaa jopa huoneessa, jossa lattia on vinossa. Maanainen näkee meren vain maatoimistonsa ikkunasta, sama näkymä joka päivä.

Vanhempani tajusivat paljon ennen minua, että olen maanaisia. Oksensin ensimmäisestä automatkailukerrasta alkaen joka kerta, kun istuin takapenkillä. Olen käytännössä oksentanut satoja kilometrejä. Viimeistään silloin asian joutui myöntämään myös merikapteeni-isäni, joka otti neljävuotiaan tyttärensä mukaan merimatkalle ollessaan yliperämiehenä isolla rahtilaivalla. Tytär oksensi hernekeittonsa vastapäätä olevan kapteenin lautaselle, eikä isä ole sen koommin ehdottanut tyttärensä tulevan mukaan yhdellekään matkalle.

Teini-iässä ajattelin kuitenkin, että eihän se nyt niin kamalaa voi olla ja lähdin ystäväni kanssa kaikkien bileristeilyjen kunkulle, ammattikorkeakoulujen yhteiselle Goom-risteilylle. Tiedättehän, niitä bileitä joissa hillutaan yläosattomissa tanssilattialla ja harrastetaan irtosuhteita joka käytävällä. Olen edelleen yhtä kunnollinen, kuin ennen matkaa, sillä oma matkani tyssäsi tax-free myymälään oltuani laivassa puoli tuntia. Laiva kallistui juuri sen verran, että ostoskärryt hitaasti lähtivät rullaamaan itsestään, jolloin totesin, että "oksennus-pois-hytti". Uskollinen ystävä vierelläni kuuntelimme kahden päivän tuplaristeilyn hytissä, miten muut juoksivat, huusivat ja harrastivat irtosuhteita käytävillä. Itse makasin sängyllä, ystävä vierelläni istuen ja join tuoremehua jonka oksensin aina välillä.

Kuten sanottu, olen maanainen. Maanainen jolla on hyvä ystävä.