Äkkiseltään voisi kuvitella, että etäsuhde on trendikäs tapa hoitaa seurustelu nykyaikana. Ei riitaa hammastahnatuubin puristamisesta, ei riitaa kaukosäätimen herruudesta tai uuden sohvan väristä. Ei sotkuisia lakanoita. Entisaikaan, jos rakastuttiin ulkomaanreissulla johonkin ulkomaanelävään, ihastus meni ohi korkeintaan kahden kuukauden kuluessa. Muistan aina kesän 1989 jolloin tapasin Rhodoksen matkalla Andonis Giagoumidiksen. Ah, sitä ihastumisen määrää, kun turisteille järjestetyissä varmasti aidoissa kyläjuhlissa käsikädessä tanhusimme. Kilttinä neljätoistavuotiaana meillä oli yhdet treffit seuraavana päivänä rannalla ja hän tarjosi minulle vähistä rahoistaan jäätelön. Tosirakkautta. Itkin viikon matkan jälkeen kotona kaksi viikkoa, kirjoitin hänelle kuukauden ja viimeisen kirjeen sain kahden kuukauden kuluttua.

Nykyään kuitenkin on mahdollista pitää monin tavoin yhteyttä ja vahvistaa parisuhdetta etäisyydesta huolimatta. On mahdollista ellei nyt ihan rakastua netissä, niin ihastua - kylätanssit voi tanhuta sitten myöhemmin. Netin kautta voi soittaa ilmaisia puheluita ja tekstailla noin miljoonalla eri ohjelmalla. Käytännössä koko vapaa-ajan saisi kulumaan näppäimistön ja ruudun parissa. Mutta silti jotain alkaa jossain vaiheessa puuttumaan. Mielipide - vääräkin - sohvan väristä. Ne sotkuiset lakanat. Todellinen läheisyys.

Olen nyt ollut jo puolitoista vuotta etäsuhteessa. Olemme neuvotelleet sohvan väristä, mutta miten siitä voisi saada riidan aikaan, koska millään kameralla ei saa kuvaa joka näyttäisi minkä värinen sohva todellisuudessa on. Ne hetket, kun vietämme fyysisesti yhdessä, ei voisi vähempää kiinnostaa miten toinen puristaa hammastahnatuubia, kunhan nyt jossain välissä noustaan sotkuisista lakanoista sen verran, että hampaat tulee edes pestyä. Vuosi sitten uutena vuotena toivoin yhtä asiaa: että vuonna 2013 asuisimme jo saman katon alla - tai edes samassa kaupungissa. Kaikki perussuomalaisten kanssa samoja maahanmuuttopolitiikka-arvoja jakavat voivat hengähtää helpotuksesta - ei viisumia vieläkään. Kyllä tästä maasta vielä hyvä tulee ja Suomi saadaan suomalaisille. Etäisyydestä huolimatta suhteemme on kuitenkin kehittynyt ja eilen, kun vuosi vaihtui, toivoin varovaisesti, että ensi vuonna vihdoin saisimme viettää uuden vuoden yhdessä.

Toivon myös muille hyvää ja parempaa vuotta 2014! Uskalletaan elää ja tehdään toiveista totta!