Takana on sekä perheellinen ja suklaamunarikas pääsiäinen, että sinkkuvappu. Jälkimmäisen vietin eilen ja haluankin kertoa, millaista on välillä olla lapseton - ja toistaiseksi myös pariton - joka toinen viikko.

Se on ihanaa.

Kuulostan kamalalta ja varmaan suurinpiirtein sata kukkahattutätiä saisi moraalisen sydänkohtauksen, jos lukisivat blogiani. Pidän turhana kertoa, miten paljon rakastan lapsiani ja miestäni ja miten paljon ikävöin heitä vapaaviikkoinani, vaan keskityn tällä kertaa siihen, miten myös vastuuttomuutta ja vapautta voi rakastaa. Sellaisina päivinä kuten eilen, vapaus huikaisee ja vaikka sellaisia päiviä ei edes jaksaisi kovin montaa vuodessa, niistä nauttii, kun sellainen sattuu kohdalle.

Olimme siis eilen ystäväni kanssa ex-tempore vappubrunssilla aurinkoisessa säässä puistossa. Skoolasimme vaaleanpunaista kuohuviiniä, söimme lohi- ja metsäsieni leipiä ja napostelimme juustoja. Aurinko paistoi kylmästi ja viima suoraan Siperian tundralta marinoi reisiämme, mutta kuuntelimme musiikkia eikä ollut kiire minnekään. Ei viemään lapsia kotiin, ei tekemään ruokaa kenellekään. Sai istua täydellisen itsekkäästi ilman aikataulua ja ilman suunnitelmia. Menisikö jonnekin terassille vai menisikö kotiin? Menisikö terassille ja vasta sitten kotiin? Vai menisikö laulamaan karaokea? Ihan sama minne menisi, ketään kohtaan ei voisi tehdä tänään väärin. Niinpä menimme ensin terassille, sitten syömään juhlavasti jonka jälkeen menimme laulamaan. Tietenkin se todellisuus tikitti illan myötä vastaan vastuun kera, ja jossain vaiheessa oli myönnettävä, että on liian vanha valvoakseen enää kauempaa, jotta jaksaa parin tunnin kuluttua mennä töihin. Vapaaviikoillakin on rajoituksensa.

Sunnuntaina, kun kolme rakasta velvollisuuttani tulee jälleen luokseni, otan heidät avosylin vastaan. Teen ruokaa ja leivon piirakkaa. Komentelen ja kuuntelen. Aikataulutan ja siivoan. Silloin en ikävöi vapauttani. Joskus kuitenkin otan vapautenikin avosylin vastaan, hellin sitä päivän silloin tällöin. Vapaus on tällä hetkellä hieman kuin neljäs lapseni, vähäksi aikaa adoptoitu, mutta yhtä kaikki rakastettu.

.