Joskus elämä ei mene lainkaan kuten Strömsössä. Ei edes sen vertaa, kuin järjissäpysymiseen tarvittaisiin. Tästä seuraa luonnollisesti se, että orava menee muutajaan jättäen jälkeensä vain pari kärventynyttä häntäkarvaa. Mitä voi sivistynyt ihminen tehdä silloin, koska oikeasti ei voi kirjoittaa sanomalehden etusivulle tai edes Facebook-seinälle, että tämä muija muuten kuolee vitutukseen. Ikävä kyllä en kuulu siihen osaan ihmisiä, jotka harmissaan lähtevät ja juoksevat kymmenen kilometrin lenkin ja kiinteytyvät siinä samalla. Nämä ihmiset kukoistavat hyväntuulisina myöhemmin, kun taas me, jotka olemme hypänneet suuressa tunnekuohussa autoon, ajaneet mäkkärin luukun ja ärrän suklaatarjouksen kautta kotiin kiroamaan, olemme finninaamaisia myöhemmin.

Sain tänään tosi harmillisia uutisia. Olen kova suunnittelemaan asioita ja se on heikkouteni. Joku suunnittelee yhtä päivää eteenpäin ja toinen viikkoa, itse olen jo vuoden 2014 joulussa. Että sinänsä ei ole ihme, että kaikki ei ihan mene kuten suunnitelmissa oli, vuodessa voi tapahtua paljon; esimerkiksi, kun tapasin entisen aviomieheni, vuodessa olimme kihloissa, naimissa ja raskaana. Viime vuonna muutin kaksi kertaa, erosin, seurustelin, erosin ja seurustelin uudelleen sekä ostin talon. Luulisi, että ihminen jolle tapahtuu näin paljon, tajuaisi miten turhaa on suunnitella ja miten harvoin suunnitelmat tarkalleen toteutuvat. Oikeampi tapa olisi keskittyä hengittämiseen ja hokea: "hengitän nyt ja suunnitelmissa on hengitellä ensivuonnakin". Siinäpä se, todella joustava suunnitelma joka mahdollistaa paljon!

Tästä lähtien keskityn siis hengittämiseen. Kieltäydyn miettimästä edes tämän vuoden joulua, vuodesta 2014 puhumattakaan. Älkää kysykö mitä teen huomenna, elän tästä lähtien päivän kerrallaan. Huomenna korkeintaan voin suunnitella lämmittäväni saunan ja ompelevani sen jälkeen, kun olen ostanut työpäivän loputtua kuusen johon muuten täytyy pyytää pakettiautoa lainaan ja rosolliakin pitäisi tehdä, ehkä lauantaina, tai täytyy miettiä jos vaikka sunnuntaina ehtisi paremmin. 

Terveisiä muillekin suunnittelijoille!