Mikään ei herätä Suomessa yhtä paljon keskustelua kuin nollan ympärillä pyörivä vesi. No, ehkä Paavo Väyrynen, mutta vedestä voi puhua kaikkien kanssa. Onko sitä satanut liikaa, onko se lunta, onko siitä tuleva lunta, onko se lunta josta on tuleva vettä vai eikö sitä ole tullut aikoihin lainkaan. Viimeinen meni jo pikkuisen fiktion puolelle, vaikka muistan pari kesäistä hellejaksoa, jolloin vettä tosiaan toivoi. Kaukana ovat ne ajat, sillä veikkaan, että Suomi kuivuu seuraavaksi ensivuoden heinäkuussa.

Kun taivaalta pyryttää räntää (lunta, josta on tuleva jäistä vettä, kunhan se ensin on  huolella imeytynyt ihmisten vaatteisiin), arvostaa sisätyötä. Sisällä kytevä lapsi toivoisi sen jäätyvän enemmän ja jäävän maahan valaisemaan pimeyttä ja tuomaan joulutunnelmaa. Sisällä ärisevä aikuinen toivoisi, että kyseistä kökköä ei enää tulisi taivaalta. Itse pidän lumitöistä, niinkuin muistakin hommista, mistä heti näkee aikaansaannoksensa. Se on lyhytpinnaisen ihmisen piirre, johon ryhmään enimmäkseen kuulun. Oikeampi termi on nopeatemperamenttinen, mutta nalkuttava akka on kansanomaisempi nimitys. En tiedä muista nalkuttajista, mutta on jotenkin mahtavaa työnnellä kolaa ja vähän ehkä muotoilla lumivalleja jäälyhtyjä varten. 

Ihmiset eivät silti ole koskaan tyytyväisiä veteen. Ihan sama, onko se vettä, lunta tai räntää, se on väärässä olomuodossa. Vesi parka, ei ihme, että tekee mieli vajota maanrakoon. Kun oikeat lumisateet alkavat, suurin osa ihmisistä iloitsee ja kolaa tyytyväisenä. Vielä jaksetaan luoda lumet söpöiltä pieniltä puutarhakäytäviltäkin. Kuukauden kuluttua ihmiset jo aamukiireessä kolaavat pääasiassa tiensä  ulos ja piharaput, eihän puutarhakäytäviä edes käytetä talvella. Parin kuukauden kuluttua auto runnotaan pihalta jotenkin, kirotaan ettei ole lumiketjuja ja lumet luodaan todellinen jääkyrsä otsassa kun päästään töistä. Raput lakaistaan viikonloppuna niin samalla näkee pari tuntia valonkajastustakin taivaanrannasta. Ei ihme, että Gran Canarialla on niin paljon suomalaisia.

Mutta kuitenkin kesä, kun se ei ole märkä ja sateinen tai kuuma ja kuiva tai sateinen ja kuuma tai jotain näiden väliltä, tuntuu hienolta näiden yhdeksän masentavan kuukauden jälkeen. Eikä lopulta ole väliä, missä olomuodossa vesi on tai onko sitä, me suomalaiset ymmärrämme, että elämme upeassa maassa jota kaikki kadehtivat. Jos ulkomaalainen kysyy, niin meillä on ihana keskiyön aurinko, vihreät kesät, upea talvi ja mahtava, mystinen kaamos jolloin on upeaa, kun saa luvalla vetäytyä takkatulen ääreen kaakaon kera. Joka totuutta muistelee, sitä tikulla silmään!